Keskittämisen rujot seuraukset

01.01.2022

Jostain kaukaa oikealta on kuulunut puhetta, että sosiaali-ja terveysasema joka kuntaan on halpahintaista populismia. Jossain määrin väestö on vähentynyt tietyillä alueilla niin paljon, että haasteita palveluiden järjestämiselle toki on, mikä on osaltaan lisännyt tarvetta saada sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuu laajemmille hartioille. Kuitenkin pitää asiaa pohtia pitemmälle, sillä poliittisen toiminnan tulee olla tarpeeksi pitkäjänteistä, varsinkin kun käsitellään sosiaali- ja terveyspolitiikkaan liittyviä kysymyksiä. Lyhytjänteinen ajattelu sosiaali-ja terveysasemien kohtaloista tulee äärimisen kalliiksi, tappaen nopeasti väestörakenteeltaan haastavien alueiden vetovoimaa. Pahempiakin seurauksia palveluiden keskittämisellä on, ja ne näkyisivät suomalaisessa yhteiskunnassa pitkään.

Palveluiden karatessa kauemmas, kynnys hakeutua avun piiriin nousee. Pahimmassa tapauksessa ongelmat alkavat kasautumaan ja muuttumaan entistä kalliimmiksi yhteiskunnalle, mutta ennen kaikkea raskaammiksi ongelmien kantajalle, oli kyse sitten sosiaalipalveluista tai kiireettömästä terveysvaivasta. Keskittäminen on harvoin myöskään johtanut resurssien lisääntymiseen, mikä taas toisaalta rapauttaisi palveluita entistä enemmän. Esimerkkinä voidaan mainita kuntaliitokset; kovin monessa paikassa palvelut eivät ole parantuneet, pikemmin päinvastoin.

Sote-palveluiden osalta keskittäminen johtaisi pahoihin seurauksiin. Terveyspalveluiden piirissä moni elintasosairaus, kuten diabetes tai korkea verenpaine, voitaisiin todeta nykyistä myöhäisemmässä vaiheessa. Tällöin voidaan joutua selvittelemään jo isompia terveysvaivoja, jotka menevät erikoissairaanhoidon piiriin. Sosiaalipalveluiden osalta esimerkiksi lastensuojelu, jonka resurssit ovat olleet jo vuosia aivan liian vähäiset, voi aiheuttaa ylisukupolvista haittaa. Jos perheen tilanne on jo pitkään ollut vaikea, eikä apua vain saa puutteellisten tai kaukana olevien palveluiden vuoksi, seuraukset voivat pahimmillaan olla traagiset kuten 2012 sattuneen Vilja-Eerikan tapaus. Lievemmissäkin tapauksissa lastensuojelun kaukaisuus voi johtaa esimerkiksi koulupolun katkeamiseen tai päihteiden väärinkäyttöön alaikäisenä, mikä taas tuottaa lisää kuluja ja inhimmillistä kärsimystä.

Kaikilla poliittisilla toimijoilla on varmasti yhteinen tahto toteuttaa laadukkaat palvelut, mutta muilta kuin keskustalaisilta tuntuu aina unohtuvan se, että palveluiden läheisyys on yksi osa niiden laatua. Aluevaalit ovatkin se valinnan paikka, pidetäänkö kaikki mukana ja palveluiden piirissä, vai osoitetaanko arvostus ihmiselle postinumeron perusteella.